Niin se että joku perheessä sairastuu psyykkisesti on koko perheelle aina iso kriisi.

Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että olis ollut jotenkin pulmallinen  parisuhde tms, joku vaan ei kestä elämän tuomia stressitekijöitä yhtähyin kuin joku toinen.Stressi-haavoittuvuus malli on minusta ollut helpottava tieto sairastumisesen synnystä. Joku sairastuu pienemmästä' stressistä kuin joku muu.

Elämässä kukaan ei voi välttyä stressiltä.Ei sitä pelkästään ikävä akka aiheuta.Puoliso voi olla paras tukija , tärkeäähän se ymmärrys ja tuki on kun on sairastunut. Onahn se omaisena olo , puolisona olo vaativaa, se tukeminen ja ymmärtäminenkin.Tieto lisää ymmärrystä.Kun tietää sairaudesta ja ymmärtää mikä on sitä eikä jotain muuta se kyllä auttaa.

Ihmiset ei ymmärrä ellei ole kokeneet samaa, siksi en välitä puhua paljoa ulospäin.Kiukustun ja suutin tyhmistä kommenteista enemmän kun että kokisin tueksi.Ja moni ajattelee että sehän on vaimon syy kun näin on käynyt.Ihan virheellinen ja vanhanaikainen uskomus muttei mikään edes yhden ja ainoan ääneen sanomaton ajatus, joku on sanonut ääneenkin.

Koko perhe kaipaisi paitsi ymmärrystä ihan konkreettista apua, joku hoitaisi joskus lapsia, joku ottaisi miehen ja veisi saunailtaan, metsälle, kalalle tms mitä nyt miehet tekee, muuta kun kaljalle mikä vain pahentaa tilannetta.Lääkkeet ja viina kun ei sovi keskenään ja niistä tullee hurjan sekavaks, pahimmillana voi mennä psykoosiin niistä.Ja masennuslääkkeenä viina on huono pahentaa masennusta vaan.

Miellä on ollut onni ettei ole missään kohtaa syytetty toisiamme mistään, on ikäänkuin ymmärretty mikä on sairautta.Mieskin jo jossain tasolla paljon ennen kuin oli ääneen valmis myömtämään ja apua hakemaan.On myös ollut se hyvä toimiva parisuhde taustalla.se on ollut vomavara.Olen ehtinyt tuntea mieheni terveenä, nähnyt paljon hyviä vuosia ja saanut kokea hyvää yhdessä oloa.

On toisaalta hyvä että masennuksesta puhutaaan jo mediassa ja muutenkin siitä tiedetään enemmän.

Masennusta on kuitenkin monenlaista , käsitteet sekoittuvat .Kaikilla on kokemusta jonkinasteisesta ohimenevästä  alavireisestä olosta, se on ihan eri sairaus kuin  oikea masennus.Välillä nämä  asiat menee sekaisin ja siksikin tulee väärinymmärrystä.

Sairautena masennus ei mene ohi samantien eikä itsestään.Pieni lepo ja lohdutus ei auta.On pysähdyttävä .On etsittävä apua.On tehtävä jatkossa joitian  asioita toisin.Masennuksesta voi toipua muttei se itsestään mene ohi.

Masennus ei tartu.Toki on paljon omaisia jotka uupuu koska on tietyllä tavallla masentavaa ja kuluttavaa olla siinä vierellä silloin kun toinen on oikein maassa.Kaikki se äreys, "pihalla olo", väsymys, aloitekyvyttömyys yms. on kuluttavaa perheelle, puolisolle etenkin.

Jatkan taas paremmalla ajalla,lapset alkaa väsyä....